Hei taas!
Nyt olen puhunut työstäni kolmen viestin aikana niin paljon että luulen että te harvat lukijat haluaisitte kuulla jotakin muutakin kuin että en jaksanut heti aamulla mennä katolle, tein töitä, kävin kahvitauolla jne. jne. Joten voisin vaikka kirjoitella siitä paremmasta yhteiskunnasta josta aina töitä tehdessäni haaveilen.
Miettikää mikä on se joka erottelee meidät eri ihmisryhmiin tai kasteihin tai mihin lie. Se on raha. Raha on se jonka ympärillä nykyään kaikki kieppuu, se on hyvä ja huono asia. Itse otan sitä mielelläni työstä vastaan koska ilman sitä tässä yhteiskunnassa ei oikein pärjää.
Joten miettikää maailmanlaajuista yhteiskuntaa jossa ei olisi rahaa eikä valuuttaa ollenkaan! Nyt se kuulostaa hullulta ja mahdottomalta, mutta antakaas kun kerron aatteistani pintaa syvemmälle.
Tämän yhyteiskunnan olisi oltava maailmanlaajuinen, muuten se kaatuisi liian nopeasti. Eli maailmanlaajuinen yhteiskunta jossa ei ole valtionrajoja, vaan kaikki elelisivät onnellisina keskenään. Tässä yhteiskunnassa olisi kyllä tehtävä töitä, muuten se ei toimisi millään, kaikki tekisivät töitä mutta eivät saisi siitä kuitenkaan palkkaa. Lapsille pitäisi pienestä pitäen opettaa miten tärkeää on tehdä töitä ettei yhteiskunta kaatuisi
Se mikä korvaa palkan tässä yhteiskunnassa on varastot, suuret varastot missä olisi lukemattomia määriä muonaa ja tarvikkeita joita ihminen tarvitsee selvitäkseen päivästä seuraavaan. Niitä saisi ottaa sieltä aivan ilmaiseksi, kaikki ottaa vain sen verran kuin tarvitsevat. Tietenkin on aina niitä jotka haluavat omistaa enemmän kuin muut ja ahnetisivat. Mutta tuskinpa he kauaa jaksaisivat kun huomaavat että varastoihin tulee koko ajan niin paljon tavaraa ettei se tavara lopu.
Tässä katoaisi mustat pörssit, ei olisi mitään millä ostaa jotain pimeää tavaraa. Uskoakseni huumekauppakin katoaisi, ei olisi mitään millä ostaa huumeita. Ja ennen kaikkea, kastit ja ihmisluokat katoaisivat, yhteiskunnassa ei olisi tuloja erottelemassa heitä toisistaan.
"Entä asuminen?" Te mietitte. Olen miettinyt sitäkin asiaa. Kaikkien asuntojen tietyllä säteellä varastoista olisi oltava samanlaisia. Asunnot jotka olisivat lähempänä varastoita olisivat mitättömämpiä kuin ne jotka olisivat kauempana niistä. Asuntojen etäisyydet pitäisi suunnitella tarkoin.
Jotta sodilta ja konflikteilta vältyttäisiin, pitäisi yhteiskunnan yksinkertaisesti jättää aseteollisuus kokonaan pois, kun ei ole aseita, ei synny sotia, niitä emme tarvitse. Pitäisi keskenään sotimisen sijaan valmistautua ulkoista uhkaa varten. (Kyllä tarkoitan ulkoavaruutelaisia, joista emme varmuudella tiedä.)
Siinä ei ole järkeä että tälläkin hetkellä planeetallamme käydään sotaa ja erottelemme jotkut elämään parempaa elämää kuin toiset yhdessä valtiossa. Olemme kaikki kuitenkin vain ihmisiä, meidän pitäisi elää yhtenä yhteisönä ja unohtaa ihon värit, uskonnot ja muut eettiset taustat.
Eikö näin olisi oikein hyvä elää? Sanokaa mitä sanotte, tätä kaikkea ehtii töitä tehdessä miettiä. Tällaista yhteiskuntaa ei uskoakseni synny minun elinaikanani, mutta jos ei muuta niin sain hienon kirjoitelman tehtyä siitä.
Tarkoituksenani ei nytten ole ussuttaa ihmisiä seuraamaan aatteitani, jos pidätte niistä, saatte pitää niistä, jos ette, toivon että keksitte jotain muuta mikä on teille itsellenne ja kaikille muille parhaaksi.
Haters gonna hate.
Päivän aatteidenpurkaukselle omistan biisin: John Lennon: Imagine
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Aurinko paistaa ja niin minäkin!
Morjensta!
Tänään oli oikein mukava päivä!
Aamulla en (tietenkään) jaksanut heti kiivetä katolle kun taas silloin 8:30 aikaan piti herätä. Ensin makasin vain aamiaisen jälkeen sängyssä, mutta noin 10 aikaan jaksoin raahautua kirppikselle, hienoa tavaraa löytyi halvalla, mm. smokkipaita. Kun töihin pääsin nautin olostani. Työkuva oli seuraavanlainen: Notkuin katolla, otin aurinkoa ja hörppäsin välillä vettä, kävin kahvitauolla, otin taas aurinkoa ja nautin elämästäni. Mitä nyt kolme tiiliseinän välikköä tuli putsattua korkeapainepesurilla. Iltapäivällä muistin yht' äkkiä että polkupyöräni oli jäännyt kulosaaren metroasemalle. Päädyin sellaiseen tulokseen että se pitänee hakea takaisin kotiin isännän (minun) luo. Ruoaksi tuli syötyä hyvää grillissä paistettua lihaa ja sen jälkeen tuli lähdettyä Kivikkoon viettämään iltaa ystävien kanssa. Tänään oli siis päivä oikein hyvä kun työnteko ei ottanut yhtään päähän kun sai vain ilman paitaa ottaa rusketusta pintaan, saas nähdä mitä se huomenna on kun pitää (taas) maalata mustaa peltikattoa, siinä kun ei mene kuin ainakin puolitoista viikkoa. Eiköhän siinä jotain hauskaa keksi esim. visioita paremmasta maailmasta, niitä ei sitten koskaan ole liikaa!
Tänään oli oikein mukava päivä!
Aamulla en (tietenkään) jaksanut heti kiivetä katolle kun taas silloin 8:30 aikaan piti herätä. Ensin makasin vain aamiaisen jälkeen sängyssä, mutta noin 10 aikaan jaksoin raahautua kirppikselle, hienoa tavaraa löytyi halvalla, mm. smokkipaita. Kun töihin pääsin nautin olostani. Työkuva oli seuraavanlainen: Notkuin katolla, otin aurinkoa ja hörppäsin välillä vettä, kävin kahvitauolla, otin taas aurinkoa ja nautin elämästäni. Mitä nyt kolme tiiliseinän välikköä tuli putsattua korkeapainepesurilla. Iltapäivällä muistin yht' äkkiä että polkupyöräni oli jäännyt kulosaaren metroasemalle. Päädyin sellaiseen tulokseen että se pitänee hakea takaisin kotiin isännän (minun) luo. Ruoaksi tuli syötyä hyvää grillissä paistettua lihaa ja sen jälkeen tuli lähdettyä Kivikkoon viettämään iltaa ystävien kanssa. Tänään oli siis päivä oikein hyvä kun työnteko ei ottanut yhtään päähän kun sai vain ilman paitaa ottaa rusketusta pintaan, saas nähdä mitä se huomenna on kun pitää (taas) maalata mustaa peltikattoa, siinä kun ei mene kuin ainakin puolitoista viikkoa. Eiköhän siinä jotain hauskaa keksi esim. visioita paremmasta maailmasta, niitä ei sitten koskaan ole liikaa!
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Mä joka päivä töitä teen
Morjensta!
Tässä on taas tullut vietettyä melkein samanlaista päivää kuin viimeksi kirjoittamassani viestissä. Herätys oli kello 8:30, siitä raahauduin aamupalalle. Pöydän ääressä sain kuulla että olin kuulemma taas aito "nukkuneen ruokous". Aamupalan jälkeen meni ainakin kaksi tuntia ennen kuin sain työvaatteeni päälle, siinä 11 aikaan kiipesin katolle ja rupesin lakaisemaan ja maalailemaan. Päättelin että tänään pitää mennä myöhäistään 21:00 nukkumaan, työnteko vaatii ihmiseltä näemmä paljon unta.
Katolla ollessani kun mietiskelin elämää ja sitä että pitäisikö käydä rautakaupassa ostamassa uusi maalipurkki sinne tuli eräs naapuri arvostelemaan työntekoani. Jos olisin heikkohermoisempi olisin varmaan pimahtanut, mutta enhän minä semmoista. Sanoin hänelle sitten että menisi vain työnjohtajalleni ehdottamaan kaikkia keinojaan, mutta tuskin meni.
Kun laskin tajusin juuri että olen nyt tehnyt viikon näitä töitä yhteen putkeen ja ensimmäinen katto rupeaa vasta nytten valmistumaan (illalla menen vielä jatkamaan). Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä että olisi hyvä kun joku keksisi toimivan maailmanlaajuisen yhteiskunnan missä ei olisi enää valtioita, kaikki eläisivät sovussa keskenään, ei sodittaisi enää ja valuuttaa ei olisi, silloin kansalla olisi aikaa perheensä ja sociaalisen elämän pariin.
Sellaiset muistelmat ja haaveet tänä päivänä. Kuunnelkaapahan vielä viikkoani kuvastava laulu.
Tässä on taas tullut vietettyä melkein samanlaista päivää kuin viimeksi kirjoittamassani viestissä. Herätys oli kello 8:30, siitä raahauduin aamupalalle. Pöydän ääressä sain kuulla että olin kuulemma taas aito "nukkuneen ruokous". Aamupalan jälkeen meni ainakin kaksi tuntia ennen kuin sain työvaatteeni päälle, siinä 11 aikaan kiipesin katolle ja rupesin lakaisemaan ja maalailemaan. Päättelin että tänään pitää mennä myöhäistään 21:00 nukkumaan, työnteko vaatii ihmiseltä näemmä paljon unta.
Katolla ollessani kun mietiskelin elämää ja sitä että pitäisikö käydä rautakaupassa ostamassa uusi maalipurkki sinne tuli eräs naapuri arvostelemaan työntekoani. Jos olisin heikkohermoisempi olisin varmaan pimahtanut, mutta enhän minä semmoista. Sanoin hänelle sitten että menisi vain työnjohtajalleni ehdottamaan kaikkia keinojaan, mutta tuskin meni.
Kun laskin tajusin juuri että olen nyt tehnyt viikon näitä töitä yhteen putkeen ja ensimmäinen katto rupeaa vasta nytten valmistumaan (illalla menen vielä jatkamaan). Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä että olisi hyvä kun joku keksisi toimivan maailmanlaajuisen yhteiskunnan missä ei olisi enää valtioita, kaikki eläisivät sovussa keskenään, ei sodittaisi enää ja valuuttaa ei olisi, silloin kansalla olisi aikaa perheensä ja sociaalisen elämän pariin.
Sellaiset muistelmat ja haaveet tänä päivänä. Kuunnelkaapahan vielä viikkoani kuvastava laulu.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Ensimmäinen viesti
Morjensta te harvat lukijat!
Minulle tämä on aivan uutta tämä tällainen plokkaaminen, mutta haluan piruuttani kokeilla sitä, vaikuttaa niin hauskalta. Mutta kerron vaikka menneestä päivästäni kun se taitaa yleensä olla täällä tapana. Tänään jouduin heräämään siinä 8 maissa, väsytti hyvin paljon, kun olin aamukahvini juonut raahauduin takaisin sänkyyn. Raajat olivat hyvin kankeat enkä uskonut että olisin jaksanut töihin raahautuakkaan. 10 aikaan raajat olivat hiukan heräilleet ja puin sittenkin päälleni työvaatteet ja raahauduin töihin (onneksi työmaa on omassa talonyhtiössä). Työkseni minä tällä hetkellä maalaan ja tiivistän yhtiön kahta peltikattoa, mikä on hyvin raskasta työtä. Töitä tehdessäni mietiskelin sitä miten mukavaa olisi jos joku vain antaisi minulle rahaa ilman että tekisin töitä, olisi niin paljon helpompaa. Noh, asiat tapahtuvat niin kuin tapahtuvat ja rahaa ei tule ilman töitä, niin se on otettava! 14-aikaan hän alkoikin heittämään meille vettä, joten työt oli keskeytettävä, työmaa ja seuraava työmaa saavat siis (taas) odottaa, perkele..
Päivän mittaan mieleeni heräsi muutama kysymys:
1. Miksi töitä tehdessäni aina alkaa sadekuuroja? Eikö hän halua minun tekevän töitä?
2. Opinkohan vielä käyttämään tätä plokizydeemiä?
3. Miksi kesäloma on niin pitkä? Menisin mielelläni jo lukioon.
4. Missä teippi on? käytin sitä äsken.
5. Miksi se oli tässä? En ikinä jätä sitä tähän.
6. Miksi olet niin ihmeissäsi kysymyksistä 4 ja 5?
7. Riittääköhän tämä jo tältä päivältä?
Minulle tämä on aivan uutta tämä tällainen plokkaaminen, mutta haluan piruuttani kokeilla sitä, vaikuttaa niin hauskalta. Mutta kerron vaikka menneestä päivästäni kun se taitaa yleensä olla täällä tapana. Tänään jouduin heräämään siinä 8 maissa, väsytti hyvin paljon, kun olin aamukahvini juonut raahauduin takaisin sänkyyn. Raajat olivat hyvin kankeat enkä uskonut että olisin jaksanut töihin raahautuakkaan. 10 aikaan raajat olivat hiukan heräilleet ja puin sittenkin päälleni työvaatteet ja raahauduin töihin (onneksi työmaa on omassa talonyhtiössä). Työkseni minä tällä hetkellä maalaan ja tiivistän yhtiön kahta peltikattoa, mikä on hyvin raskasta työtä. Töitä tehdessäni mietiskelin sitä miten mukavaa olisi jos joku vain antaisi minulle rahaa ilman että tekisin töitä, olisi niin paljon helpompaa. Noh, asiat tapahtuvat niin kuin tapahtuvat ja rahaa ei tule ilman töitä, niin se on otettava! 14-aikaan hän alkoikin heittämään meille vettä, joten työt oli keskeytettävä, työmaa ja seuraava työmaa saavat siis (taas) odottaa, perkele..
Päivän mittaan mieleeni heräsi muutama kysymys:
1. Miksi töitä tehdessäni aina alkaa sadekuuroja? Eikö hän halua minun tekevän töitä?
2. Opinkohan vielä käyttämään tätä plokizydeemiä?
3. Miksi kesäloma on niin pitkä? Menisin mielelläni jo lukioon.
4. Missä teippi on? käytin sitä äsken.
5. Miksi se oli tässä? En ikinä jätä sitä tähän.
6. Miksi olet niin ihmeissäsi kysymyksistä 4 ja 5?
7. Riittääköhän tämä jo tältä päivältä?
Tilaa:
Kommentit (Atom)